#blogi - 14.12.2018

Työhyvinvoinnin parantaminen on yhtä tärkeää kuin lasten synnyttäminen

Viime aikoina meitä suomalaisia naisia on jälleen syyllistetty siitä, ettemme tee tarpeeksi lapsia. Toki huoli syntyvyyden laskusta ja väestön ikääntymisestä on aiheellinen. Silti aivan yhtä tärkeää – ellei tärkeämpää – on puhua työurien pidentämisestä työhyvinvointia parantamalla. Kuntien, valtion ja kirkon alojen tuore työhyvinvointikysely nimittäin kertoo huolestuttavan uutisen: työkuormitus kasvaa ja ihmisiä yhä kiusataan. Samalla suurin osa työntekijöistä kokee, ettei hyvin tehdystä työstä palkita.

Mitä yhteistä on kasvavalla kunnalla, edistyksellisellä elinkeinotoiminnalla, vireällä virastolla ja suvaitsevalla seurakunnalla? Niissä kaikissa työskentelee osaavia, motivoituneita ja sitoutuneita työntekijöitä. Niissä yhteistoiminta on itsestäänselvyys, työpaikan kehittäminen jatkuvaa ja tavoitteet selkeitä. Niissä työntekijät uskaltavat kertoa epäkohdista ja esittää ratkaisuja. Ja niissä työnantaja myös kuulee työntekijöitä, välittää heidän jaksamisestaan, antaa aikaa palautumiseen ja puuttuu epäasialliseen käytökseen.

Kunta-alan vastaajat kokevat työnsä merkitykselliseksi ja ilmapiirin hyväksi, mutta silti monen työntekijän voimavarat ovat ehtymässä

Valitettavasti todellisuus kertoo myös synkempää tarinaa. Kevan juuri julkaisemat kuntien, valtion ja kirkon alojen työhyvinvointikyselyn tulokset kertovat, että monen työntekijän voimavarat ehtyvät. Työkuormitus painaa ja työajat paukkuvat, ja häirintää ja kiusaamista esiintyy edelleen. Aiempaa harvempi mieltää, että voi vaikuttaa työhönsä liittyviin asioihin. Vain joka neljäs kokee, että hyvin tehdystä työstä palkitaan. Samalla tulokset toki vahvistavat, että esimerkiksi kunta-alan vastaajat kokevat työnsä merkitykselliseksi ja ilmapiirin hyväksi. Työn iloa ja luottamustakin piisaa.

Tilanne Suomessa on joka tapauksessa huolestuttava, sillä kaikki työntekijät eivät kestä työelämän pyörteissä vanhuuseläkkeeseen saakka. Eläketurvakeskuksen mukaan vuoden 2017 lopussa työkyvyttömyyseläkettä sai kaikkiaan 206 000 henkilöä – 6 prosenttia työvoimasta. Tästä joukosta on eläköitynyt mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden takia 35 prosenttia, 35–44-vuotiaista puolet ja alle 35-vuotiaista peräti yli 70 prosenttia. Mielenterveysperusteinen eläke alkoi keskimäärin jo 45-vuotiaana.

Nämä luvut ovat järkyttäviä, ja mikäli nykyinen työelämän huonontuminen jatkuu, uskallan väittää, että mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden ja eläköitymisen riski sen kun vain kasvaa. Tämä kehitys on pysäytettävä, etenkin kun asiantuntijatyön tarve koko ajan yleistyy.

Työhyvinvointiin ja uran keskivaiheen työkykyyn kiinnitettävä huomiota

Meidän on saatava lisää työssä olevaa väkeä, tekeviä käsiä ja ajattelevia aivoja. Syntyvyyden kasvu sekä työperäinen maahanmuutto ovat yksi ratkaisu, mutta eivät suinkaan ainoa tapa. Jotta saamme turvattua työntekijöiden ja veronmaksajien riittävyyden tulevaisuudessakin, kyse on mitä suurimmassa määrin työhyvinvoinnista ja työurien pidentämisestä myös uran keskivaiheilla. Tähän päästäksemme meidän on tehtävä kaikkemme, jotta kykenemme hoitamaan – ja jo ennaltaehkäisemään – ihmisten työpahoinvoinnin ja jaksamisongelmat niin, että he pysyvät työkykyisinä, motivoituneina ja innostuneina työelämän kehittäjinä.

Kuntasektori on näihin ongelmiin osittain jo herännytkin. KunTeko2020-hanke on konkreettinen esimerkki toimialan yhteistyöstä, jota teemme parantaaksemme työhyvinvointia, säästääksemme työpahoinvoinnin kustannuksia ja lisätäksemme näin myös työn tuottavuutta.

Meidän on varmistettava, että tämä kaikki tehdään jokaisessa kunnassa. Ja niin myös valtiolla, seurakunnissa kuin yksityiselläkin sektorilla.

 

Lisätietoja:
JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren, maria.lofgren@juko.fi, p. 040 568 2798, Twitter: @marialofg
 

<   takaisin